Jep, eli viimeplokimerkinnästä on melkein kuukausi aikaa. Se on hassua, kuinka sitä joka ilta miettii, ettö nyt minulla on hyvä merkintä, jonka voisin naputella tänne. Seuraavana päivänä asia ei kuitenkaan ole enää tärkeysjärjestyksenä ykkösenä, vaikka netissä tulisikin tapettua aikaa yksinkertaisilla ristinolla-peleillä.

Plokiani en kuitenkaan lopullisesti hylkää, vaikka tässä taukoa olikin. Lupaan, että seuraava merkintä tulee huomenna. Ja että se on huomattavasti tasokkaampi kuin tämä.

Tajusin juuri, kuinka paljon tutustun uusiin ihmisiin, ihmisiin, jotka eivät kuitenkaan jatku elämässäni kovinkaan pitkälle. Ylä-asteella valinnaisaineissa saattoi samaan työryhmään tulla uusi ihminen, jonka kanssa oltiin kavereita, juteltiin. Kurssin loputtua (tai koko koulun) ei pidettykään enää yhteyttä, ei edes moikattu jos jossain tultiin vastaan.
Hevospiireissä tulee sama juttu. Saatan tavata viikottain mukavia ihmisiä, joiden kanssa tulee puhuttua muustakin kuin hevosista. Sitten tämä ihminen muuttaa toiselle puolelle Suomea, ei nähdä enää koskaan.

Minulle tälläiset asiat ovat pelottava juttu. En itseasiassa ole edes varma, haluaisinko nähdä näitä ihmisiä pitkän ajan päästä enää uudelleen. Pelottaa myös se, että milloin joutuu luopumaan jostain hyvästä ystävästä, varsinkin jos luopuminen on lopullista. Kyyneleet tulee silmiin, jos ajattelinkin muutaman minulle hirmuisen tärkeän ihmisen hyvästelemistä.

Haluan pienä kukkasia sisälle. Olisi niin ihanaa jos keittiön ikkunalaudalla olisi sävy-sävyyn olevia pieniä saviruukkuja täynnä esim. yrttejä tai kaktuksia. En niinkään kaipaa erivärisiä kukintoja, vaan enemmän vihreyttä, lehtiä ja uusia versoja.

Olen ainakin sata kertaa suunnitellut, että tästä appelsiinin siemenestä alan kasvattamaan omaa pientä appelsiinipuuta. Jos olen pistänyt siemenen talteen, jää homma viimeistään siihen, että ei ole tullut ostettua kukkaruukkua tai ruukkumultaa.

Kyllä minä sitä kastella muistaisin, mutta se alkuun pääseminen tuottaa vaikeuksia.

Olen huomannut, että nettisivuilla surhvaillessani en koskaan mene tärkeysjärjestyksessä. Saatan katsoa mailini ensimmäisenä, mutten koskaan lähetä/lue tärkeitä/kiirellisiä sähköposteja. Aloitan kiertelemisen erityyppisillä sivuilla, linkistä linkkiin. Lopulta kun olen huomannut, että koneen äärellä on tullut istuttua parisen tuntia, pistän musiikkia soimaan, muistan avata messengerin ja aloittaa kiireelliset asiat, tai tarkistaa tärkeiltä sivuilta uusimmat päivitykset. Sitten aikatauluni huutavat punaista, tulee kiire sammuttaa kone ja mennä muihin hommiin.
Ja illalla pitää valittaa, että ei ehdi tekemään koneella tärkeitä juttuja.

Olen tässä muuten kuunnellut ~40 kertaa Bushmanin - No One Elsen, ja täytyy sanoa, että kohta osaan jo sanat ulkoa.

Tämä onkin jo sitten toinen osa sarjassamme "miten niin yleissivistyksetön?". Tässä taannoin olimme maantiedon tunnilla, ja tuli puhetta dinosauruksista. Eturivistä erän mantunryhmääni kuuluva tyttö tokaisi, "että olivatko dinosaurukset ja ihmiset samaan aikaan maapallolla?. Maantiedonope kärsivällisesti selitti, että eivät olleet samaan aikaan. Tuo oli asia, jonka minä (ja toivottavasti moni muukin, sillä koen olevani lähes normaali) olin sisäistänyt jo ala-asteen kolmannella tai neljännellä luokalla. Hän ei myöskään voi mitenkään käsittää, miten olisi mahdollista, että simpanssit olisivat lähteneet kehittymään ihmisiksi.

Aloin tässä sitten miettimään, että kuinka paljon tämä henkilö oikeasti tietää, siis jos puhutaan yleissivistyksen pohjalta. Ehkä hän ei tiedä että valas on nisäkäs, tai että sikiö ei hengitä keuhkoillaan kohdussa. Välillä pitää oikeasti miettiä, miten muotoilla lauseita, kun juttelee em. tytön kanssa. Sanat motoriikka, agressiivinen ja kriittinen ovat hänelle aivan utopiaa.