Menin taas tapani mukaan torstaiaamuna bussipysäkille odottamaan linja-autoa. Linkku tulikin, 10 minuutia myöhässä. Päästyäni sisälle autoon, huomasin että se vinkuu aivan käsittämättömän kovaa, ja äänikin oli semmoinen päänsäryn puhkaiseva itsepintainen "ii". Mietiskelin siinä, että jaahas, mitäköhän seuraavaksi, mutta kauaa ei tarvinnut ajatella, sillä bussi pysähtyi tyhjälle bussipysäkille (= eli ei siis kyytiin tulijoita) , ja inininä lakkasi. Bussi ei lähtenyt kuljettajan yrityksistä huolimatta käyntiin, vaikka tämä hakaksi nyrkillä ratin vieressä olevaa tasoa kohtuullisen raa'alla voimalla.

Linja-auto rämisi ja rytisi, ja välillä kaahotimme täysillä, kun taas jotkut alamäet menimme niin hitaasti, että pelkäsin moottorin pysähtyvän kokonaan. Lopulta, jotenkin ihmeen tavalla olimme päässeen oppilaitokseni läheisyyteen pysäkille, ja hyppäsin linja-autosta helpottuneena pois.

Ja oli sitten oikein mukavaa tehdä ensimmäisellä tunnilla ruotsin koetta, kun tuntui että pää halkeaa päänsärystä. Tullessani kotiinpäin bussilla, seisoi kolarin takia 30 ihmistä linkun käytävällä (oli lievästi sanottuna täyttä) 20km. Mutta se onkin jo toinen juttu.