Timanttisormi

Pitkän pätkän jälkeen täällä taas

2006-10-26T12:00:00+03:00

Jep, eli viimeplokimerkinnästä on melkein kuukausi aikaa. Se on hassua, kuinka sitä joka ilta miettii, ettö nyt minulla on hyvä merkintä, jonka voisin naputella tänne. Seuraavana päivänä asia ei kuitenkaan ole enää tärkeysjärjestyksenä ykkösenä, vaikka netissä tulisikin tapettua aikaa yksinkertaisilla ristinolla-peleillä.

Plokiani en kuitenkaan lopullisesti hylkää, vaikka tässä taukoa olikin. Lupaan, että seuraava merkintä tulee huomenna. Ja että se on huomattavasti tasokkaampi kuin tämä.

Ohimenevät ihmiset.

2006-09-23T11:06:00+03:00

Tajusin juuri, kuinka paljon tutustun uusiin ihmisiin, ihmisiin, jotka eivät kuitenkaan jatku elämässäni kovinkaan pitkälle. Ylä-asteella valinnaisaineissa saattoi samaan työryhmään tulla uusi ihminen, jonka kanssa oltiin kavereita, juteltiin. Kurssin loputtua (tai koko koulun) ei pidettykään enää yhteyttä, ei edes moikattu jos jossain tultiin vastaan.
Hevospiireissä tulee sama juttu. Saatan tavata viikottain mukavia ihmisiä, joiden kanssa tulee puhuttua muustakin kuin hevosista. Sitten tämä ihminen muuttaa toiselle puolelle Suomea, ei nähdä enää koskaan.

Minulle tälläiset asiat ovat pelottava juttu. En itseasiassa ole edes varma, haluaisinko nähdä näitä ihmisiä pitkän ajan päästä enää uudelleen. Pelottaa myös se, että milloin joutuu luopumaan jostain hyvästä ystävästä, varsinkin jos luopuminen on lopullista. Kyyneleet tulee silmiin, jos ajattelinkin muutaman minulle hirmuisen tärkeän ihmisen hyvästelemistä.

Rikkaruohoja.

2006-09-10T09:49:00+03:00

Haluan pienä kukkasia sisälle. Olisi niin ihanaa jos keittiön ikkunalaudalla olisi sävy-sävyyn olevia pieniä saviruukkuja täynnä esim. yrttejä tai kaktuksia. En niinkään kaipaa erivärisiä kukintoja, vaan enemmän vihreyttä, lehtiä ja uusia versoja.

Olen ainakin sata kertaa suunnitellut, että tästä appelsiinin siemenestä alan kasvattamaan omaa pientä appelsiinipuuta. Jos olen pistänyt siemenen talteen, jää homma viimeistään siihen, että ei ole tullut ostettua kukkaruukkua tai ruukkumultaa.

Kyllä minä sitä kastella muistaisin, mutta se alkuun pääseminen tuottaa vaikeuksia.

epäjärjestyksen järjesteleminen.

2006-09-05T19:08:00+03:00

Olen huomannut, että nettisivuilla surhvaillessani en koskaan mene tärkeysjärjestyksessä. Saatan katsoa mailini ensimmäisenä, mutten koskaan lähetä/lue tärkeitä/kiirellisiä sähköposteja. Aloitan kiertelemisen erityyppisillä sivuilla, linkistä linkkiin. Lopulta kun olen huomannut, että koneen äärellä on tullut istuttua parisen tuntia, pistän musiikkia soimaan, muistan avata messengerin ja aloittaa kiireelliset asiat, tai tarkistaa tärkeiltä sivuilta uusimmat päivitykset. Sitten aikatauluni huutavat punaista, tulee kiire sammuttaa kone ja mennä muihin hommiin.
Ja illalla pitää valittaa, että ei ehdi tekemään koneella tärkeitä juttuja.

Olen tässä muuten kuunnellut ~40 kertaa Bushmanin - No One Elsen, ja täytyy sanoa, että kohta osaan jo sanat ulkoa.

Dinot+ihmiset

2006-08-20T14:16:00+03:00

Tämä onkin jo sitten toinen osa sarjassamme "miten niin yleissivistyksetön?". Tässä taannoin olimme maantiedon tunnilla, ja tuli puhetta dinosauruksista. Eturivistä erän mantunryhmääni kuuluva tyttö tokaisi, "että olivatko dinosaurukset ja ihmiset samaan aikaan maapallolla?. Maantiedonope kärsivällisesti selitti, että eivät olleet samaan aikaan. Tuo oli asia, jonka minä (ja toivottavasti moni muukin, sillä koen olevani lähes normaali) olin sisäistänyt jo ala-asteen kolmannella tai neljännellä luokalla. Hän ei myöskään voi mitenkään käsittää, miten olisi mahdollista, että simpanssit olisivat lähteneet kehittymään ihmisiksi.

Aloin tässä sitten miettimään, että kuinka paljon tämä henkilö oikeasti tietää, siis jos puhutaan yleissivistyksen pohjalta. Ehkä hän ei tiedä että valas on nisäkäs, tai että sikiö ei hengitä keuhkoillaan kohdussa. Välillä pitää oikeasti miettiä, miten muotoilla lauseita, kun juttelee em. tytön kanssa. Sanat motoriikka, agressiivinen ja kriittinen ovat hänelle aivan utopiaa.

Syökää simpukoita

2006-08-14T14:14:00+03:00

Muistan seiskaluokalla kun opiskelimme biologiassa simpukoista. Opettaja käytti useamman tunnin siihen, että hän selitti meille kuoren sisällä olevasta jalasta, josta siis löytyisi simpukan sisäelimet ja suuaukko. Kun olimme tämän kaiken kirjoittaneet ylös, eräs nimeltämainitsematon samassa biologian ryhmässä oleva tyttö kysyi "mikä se limainen juttu sielä sisällä sitten on". Siinä vaiheessa minulta meinasi palaa pinna. Ja tämä tyttö oli todellakin aktiivissti mukana tällä tunnilla, hän ei vain tajunnut, että se limainen juttu todellakin on se jalka.

vaaka korjaamolle.

2006-08-11T12:16:00+03:00

On totta, että kesään mennessä oli kiloja liikaa, ja juhannuksen jälkeen rajoitinkin hieman syömistäni, ja aloitin hölkkäilyn. Ensin lähtikin nestettä, ja viikossa keveni olo (ja maha) kilolla, puolellatoista. Innostus jatkui, hölkkäilin. Muutaman viikon päästä hieman lannistuin, en enää lenkkeillyt tarpeeksi, kilo tuli takaisin. Alin pyöräilemään paskaa luomaan, 10km/per suunta 1-3krt/viikossa. Taas 2 kiloa pois alta. Sitten tuli tallilla venäytettyä nilkka, ja alkoi ratsastusleiri. Sielä paino pysyi samassa. Nyt viikko leirin jälkeen, on kiloja tippunut paljon pois. Kaikkea en ole tosin kiinteyttänytkään, laihtuu kun tuntuu ettei kuluta mitään - ja ei sitten tule syötyäkään niin tuhdisti.

Tällähetkellä kiloja on lähtenyt yhteensä n. 6, ja en ole aivan varma pituudestani - keväällä sitä oli vaivaiset 178cm. Odotan ensivuoden terkkakäyntiä, ensimmäistä kertaa elämässäni painoni on laskenut verrattuna edelliseen mittauskertaan. Ja reisikin on kaventunut muutamalla sentillä - ja kyllä - olen mitannut aina samasta kohtaa.
Tuntuu vain, että kohta on berliinimunkkien (ja joulun, siihenkin enää 4kk!) aika, ja vaa'assa tulee taas yläraja vastaan

Parempi myöhään kun ei milloinkaan

2006-08-07T18:49:00+03:00

Huomasin vasta tänään, että kohta alkaa taas syyslukukausi, kesä on lopuillaan - ja olen unohtanut käydä grillaamassa itseäni ulkona. Toki kädet ja naama ovat hieman normaalipigmenttiä tummemmat, mutta selkeät rusketukset haluaisin.
Huomenna kaadan ihohuokoset täyteen kosteusrasvoja ja pyyhkeen jo aamulla valmiiksi. Heti kun aurinko porottaa takapihallemme (aikaisin siis) aloitan grillikauden. Ja ihan heti ei sieltä sitten kokonaan pois tullakaan. Kylmää juotavaa siihen viereen, ja hiuksien suojaksi joku huivintapainen.

Auringonotto-intoiluni päätteeksi uskon, että illalla nahkani on palanut punaiseksi ja minua oksettaa.

ilmoittamattoman suunniteltua

2006-08-06T16:49:00+03:00

En ole jäänyt ratikan alle - ei ole vain mitään kirjoitettavaa.

Kuka ennustaa minuutin säät.

2006-07-12T14:40:00+03:00

4 päivää oli niin käsittämätön helle, että oksat pois. Tänä aamuna ulkona oli kuitenkin synkkää, ukkosellisen hiostavaa ja käsittämättömän kova tuuli. Tunnin myrskyämisen jälkeen alkoikin sitten sataa kaatamalla. Nyt kun katsoo (likaisista) ikkunoista ulos, paistaa siellä aurinko ja on mitä mainion ilma. Kun lähden illalla lenkille, olen varma että taivaalta sataa taas jotain, tai lämpötila laskee miinuksen puolelle.

Uutisissa sanottiin, että jossainpäin suomea oli tullut kananmunan kokoisia rakeita. En välttämättä haluaisi olla kitkemässä rikkaruohoja silloin. Raaka kananmuna ei tunnu kivalta niskassa.